Kennelimme ensimmäiset pinseripennut (L-pentue) syntyivät 17.02.1989. Kennelnimeni, Khaireddin, sain hieman myöhemmin eli 10.07.1989. Kaikenkaikkiaan olen kasvattanut kolme pinseri-pentuetta ( L-, M- & O-pentueet ). Pinsereiden kasvatuksesta olen jo luopunut kokonaan ja keskittynyt vain salukeihin.

Salukipentueita minulla on ollut neljä ja viides syntyi juuri; ( N-, Q-, S- & T-pentueet, sekä uusin eli U-pentue). Q- ja S-pentueideni välillä oli lähes kymmenen vuotta, jolloin keskityin ihmisperheemme kasvatukseen. Jouduin aloittamaan kasvatustyöni salukien parissa käytännöllisesti katsoen aivan alusta. Myös koska kahdessa ensimmäisessä salukipentueessani (N- ja Q-pentueet) ilmeni autoimmuunisairauksia, jätin aikoinani jalostuksen ulkopuolelle kaikki kyseisten pentueiden koirat. Olin siis aivan tyhjän päällä.

Yritin paikata vuosien saatossa tilannetta ostamalla mahdollisesti uudeksi siitosnartukseni reippaan, villin ja sydämeni hetkessä valloittaneen liver-grizzle värisen narttupennun Wallaby's Min As-Sahrin. Saarah ei valitettavasti ehtinyt edes täyttämään kahta vuotta, vaan kuoli syntymäpäivänsä alla autoimmuunisairauteen AIHAan ja trombosytopeniaan.

Keväällä 1998 toin Ruotsista valkoisen narttupennun Rahima's Badaliya Azin eli Liian, jonka ensimmäinen pentue syntyi syksyllä 2002 (S-pentue). Liian käyttö vielä toisen saluki-pentueemme äitinä tuli mahdottomaksi Liian sairastuttua keväällä 2003 kennelyskään, joka komplisoitui keuhkokuumeeksi ja muuttui krooniseksi tulehdukseksi. Liian tyttärestä, Santaliasta eli Ciirasta, tuli kesällä 2007 Khaireddin T-pentueen äiti. Talvella 2006 toin jälleen Ruotsista kermanvärisen narttupennun Yashars Aniiara el Khaireddin, joka juuri synnytti U-pentueemme .

Ihmisperheeseemme kuuluvat puolisoni, Jari, ja minä, Mirja-Leena sekä lapsemme Ida, joka jo asustelee Tampereella omassa taloudessaan, Juho ja Lauri sekä sijaislapsemme Aku, joka piakkoin muuttaa myös jo omaan asuntoonsa.