Uutisia

2008 ... 2007 ... 2006 ... 2005 ... 2003 ...

Marraskuu 2003

Liia on ollut lokakuun puolesta välistä lähtien erinomaisessa kunnossa. Se on ollut suorastaan villi ja riehakas. Perheemme, ystävämme ja eläinlääkärimme ovat olleet erityisen tyytyväisiä sen paranemiseen.

Lokakuun lopulla Liia kävi Helsingissä Pieneläinklinikalla keuhkokontrollissa. Ja eihän Liia olisi Liia, ellei jotain kummallista tapahtuisi juuri eläinlääkäritarkastuksen yhteydessä... siltä alkoi vuotamaan vihertävää limaa sieraimesta, eli tulehdusta ei oltukaan vielä voitettu kokonaan, vaikkakin keuhkokuvat osoittivat keuhkojen olevan täysin puhtaat. Eläinlääkärimme kanssa päätimme jatkaa jo yli puolivuotta yhteen pötköön jatkunutta antibioottikuuria edelleen kuukaudella. Annosta olisi pitänyt vähentää puoleen, mutta koska limaneritys alkoi uudelleen, en tehnyt sitä vielä. Vielä emme siis voi täysin siemauksin nauttia Liian parantumisesta.

Uskomattoman onnekkaita nuo meidän saluki-poikammekin Omar ja Hussein ovat. Juostessaan kilpaa tontillamme, jompi kumpi juoksi täysillä lasisen kasvihuoneemme alumiinista runkotolppaa päin, niin että neljä lasiruutua tippui alas, tolppa vääntyi irti pidikkeistään ja silti kummallakaan pojalla ei ole naarmun naarmua nahassaan.

Syyskuu 2003

Heinäkuun puolessa välissä sain kännykkääni tekstiviestin, jossa kerrottiin S-pentueeni ainoan narttuni , Santalian, olevan hätää kärsimässä haltiansa luona. Santalia eli Ciira oli todellakin "unohdettu" koiratarhaan ilman huolenpitoa ja ruokaa. Koira painoi tullessaan meille takaisin alle 16 kg. Ciiran luottamus vieraisiin ihmisiin oli myöskin mennyt.

Mutta meillä oltuaan kaksi kuukautta, Ciira löysi itselleen uuden rakastavan ja huolehtivan kodin, jossa vinttikoirien ihmeelliset toilailut ja tekoset eivät tule olemaan yllätyksellisiä, sillä heillä on aikaisemmin ollut neljä afgaania.
Ciira tulee esiintymään koiranäyttelyssä Jyväskylässä 15.11.03 , mikäli sen luiden ympärille saadaan tarpeeksi "läskiä".

Liia-salukimme on toipumassa hitaasti kennelyskän aiheuttamasta jälkitaudista keuhkokuumeesta. Pelkäsimme jo menettävämme sen tälle rankalle ja vaaralliselle taudille. Toistaiseksi toipumisen suhteen ollaan varovaisen toiveikkaita. Mahdollista on, etteivät Liian keuhkot koskaan parane täysin ja että niistä tulee infektioherkemmät.

Liian vointi on ollut vaihtelevaa - välillä yskä on hellittänyt ja välillä kunto on romahtanut. Nyt olen päätynyt käyttämään synteettisten lääkevalmisteiden ohella homeopaattista valmistetta ja Jumalallekin olen lähettänyt rukouksen, jossa toivon ja uskon, että nyt on jo Liian aika parantua. Seuraava klinikkakäynti Liialla on syyskuun lopulla, johon saakka käytämme kahta erilaista antibioottia ja keuhkoja laajentavaa valmistetta, sekä tätä homeopaattista valmistetta nimeltään Hepar Sulfur D 30.